Kaksikymmentä vuotta sitten Jumala armossaan pelasti minut joutumasta ikuiseen kadotukseen. Silloin näin sieluni silmillä olevani lammas, joka on siihen asti ollut aidan väärällä puolella.  Pääsin Jumalan armosta Paimeneni laumaan. Se on minulle ikuisen kiitoksen ja ylistyksen aihe. Kielikuva lampaista toistuu Jumalan sanassa läpi Vanhan ja Uuden Testamentin.

Ps. 79:13 Mutta me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen.

Elämme lopun aikoja. Raamatullinen opetus ja usko Raamattuun ovat käymässä yhä harvinaisemmaksi. Kysyihän Vapahtaja retorisesti:

Luuk. 18:8. ”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?”

Raamattu kuvaa sitä, miten seurakunnissa tulee vallitsemaan suuri luopumus Jumalan sanasta, kreikaksi apostasia. Raamattu julistaa kannesta kanteen sitä, että Jumala on kaikkivaltias ja suvereeni. Hän on aikojen alussa päättänyt sen, ketkä “saavat autuuden periä”(Heb. 1:14). Hallitsevinta tässä luopumuksessa on se, että ihmisestä on seurakunnissa lähes kaikkialla maailmassa tehty oman ikuisen kohtalonsa herra.

Jokainen ihminen on Aatamin lankeemuksesta saakka ollut syntyjään kapinatilassa Jumalaa vastaan ja hengellisesti kuolleessa tilassa.

Ps. 58:4 Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta.
Saarn. 7:21Sillä ei yhtään ihmistä ole vanhurskasta maan päällä, joka hyvää tekee ja ei syntiä tee.
Room. 3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.

Jumala on kaikkitietävä, pyhä, vanhurskas ja oikeamielinen. Hän vihaa syntiä ja syntisiä, Vain lampaat välttävät Jumalan vihan koska Jeesus Kristus on kärsinyt tämän vihan kohteena olemisen heidän puolestaan.

Joh. 3:36 Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”

Oman syntinsä rangaistukseksi jokainen ihminen on ansainnut ikuisuuden kadotuksessa.

1. Tess.1:7-9 …kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,

 

 Jumala on valinnut lampaansa aikojen alussa

Ennen maailman perustamista Jumala valitsi ja ennalta määräsi itselleen joukon ihmisiä omaksi kansakseen, poikansa morsiameksi ja kirkkonsa rakennuskiviksi.  Jeesus Kristus maksoi heidän puolesta sen rangaistuksen, jonka jokainen ihminen on ansainnut vastaten ikuisuutta helvetissä.

Ef. 1:4-5  niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,

Valinta ei perustu ihmisen tekoihin tai ansioihin vaan   Jumalan salattuun valintaan jo ennen luomistyön alkua. Jokaisen lampaan nimi on kirjoitettu elämän kirjaan jo ennen maailman perustamista.

Ilm. 13:8 Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, (petoa) jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.

Luuk. 10:20 Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.”

Läpi Raamatun Jumala käyttää kielikuvaa lampaista puhuessaan omasta kansastaan tai lapsistaan. Kadotettuja Raamatussa kutsutaan vuohiksi ja Kristuksen kadotuksesta pelastamia kutsutaan lampaiksi.

Matt. 25:32-34, 41 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.  Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: `Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: `Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

Room. 6:23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Kuolema ei tässä viittaa kaikkia odottavaan ruumiin kuolemaan vaan niin sanottuun toiseen kuolemaan, josta puhuu Ilmestyskirja.

 Ilm. 20:14-15 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

Kristus kuoli vain lampaidensa puolesta

Jeesus Kristus oli yhtä aikaa ihminen ja Jumala. Jumala on kaikkivaltias ja täydellinen. Minkä Jumala on päättänyt toteuttaa, onnistuu täydellisesti. Jumala valitsi jo ennen maailman perustamista jokaisen lampaansa, jonka puolesta Jeesus kuoli.  Jos joku niistä, joiden synnit Kristus sovitti, joutuisi kadotukseen, niin Kristus olisi epäonnistunut sovitustyössään. Tällainen ajatus on loukkaus Jumalan kaikkivaltiutta kohtaan. Jeesus tuli maailmaan omiansa varten.

Matt. 1:21 Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.”

Jeesus sanoi itsestään.

Matt. 15:24 ”Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö”.

Jumala kutsuu jokaista lammastaan Pyhän Henkensä välityksellä ja tämä tulee kuulemaan Hyvän Paimenen äänen jossain elämänsä vaiheessa.

Joh. 10:27 Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.

Kun Kristus kutsuu nimeltä, niin Jumala saa aikaan muutoksen, uudesti syntymisen ylhäältä. Uudestisyntymisen yhteydessä ihminen saa lahjana uskon koko Raamatun totuuteen, syntisyyttään katuvan mielen ja halun elää Jumalan tahdon mukaisesti. Jeesus Kristus puhuu omilleen Jumalan Sanan kautta. Hän on itse Sana, joka tuli lihaksi.

Joh. 3:3, ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei .voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.

Uudesti ylhäältä syntymiseen ei ihminen itse voi vaikuttaa, vaan se on sataprosenttisesti Jumalan työtä. Pyhä Henki aikaansaa muutoksen sen ihmisen sydämessä, jonka synnit Kristus on sovittanut.  Silloin ihminen haluaa ja kykenee uskomaan evankeliumin.

Joh. 1:14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Yksi Jeesuksen nimistä on Jumalan Sana

Ilm. 19:13 …ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana.

Hänen omansa tunnistavat Hänen Sanassaan sen evankeliumin, hyvän uutisen, joka antaa ihmisen pelastumisesta kaiken kunnian Jumalalle. Jumala antaa lampailleen pelastavan uskon lahjan, jota ihminen ei voi omilla ponnisteluillaan itsessään kehittää.

Joh. 10:26 Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani.

Pantakoon merkille, että tässä ei sanota, että te ette ole minun lampaitani, koska ette usko, eli lampaaksi tulo ei ole uskon seurausta vaan vain lampaat saavat uskon. Jeesus itse on lammastarhan portti.

Joh. 10:7,9,11 Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti.  Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. » Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.

Sama opetus on jo Vanhassa Testamentissa.

 Hes. 34:12 Niin kuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.

Jes. 53:6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen (Jeesuksen) päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

Jumalan lapseutta ei voi menettää

Lampaat ovat olleet Jumalan lampaita, jo ennen kuin Kristus kutsui heitä. He kyllä tulivat maailmaan yhtä lailla syntisinä, kapinassa Jumalaa vastaan kuin kaikki muutkin. Samoin kuin ihmisen pelastus on kokonaan Jumalan käsissä, niin Jumala myös sanoo ikuisesti pitävänsä omistaan kiinni.

Joh. 10: 27-29 Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.  Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.

Lampaiden pysymien ikuisesti Jumalan yhteydessä on yksinomaan Hänen työtään, ei ihmisen ponnistelun tai kilvoituksen seurausta. Kaikki kunnia pelastumisesta ja ikuisesta elämästä Jumalan yhteydessä kuuluu Jumalalle.

 Ef. 2:8-9 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Room. 9:16 Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.

Evankeliumi, joka pelastaa

Jumalan pelastussuunnitelman keskeisintä tapahtumaa kuvaa sana, joka kreikaksi on logízomai. Se on kirjanpitotermi ja tarkoittaa jonkun tilille lukemista. Lampaiden synnit on luettu Kristuksen tilille. Hänen täydellinen vanhurskautensa on toisaalta siirretty lampaiden hyväksi. Siitä puhuu esim:

Room..4:6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:

Samasta vastavuoroisuudesta on kysymys seuraavassa:

2 Kor. 5:21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Kristuksen risti on evankeliumin ydin. Pelastus on vain Kristuksessa. Isä on alun perin liittänyt lampaansa Kristuksen yhteyteen.  Kristuksen sovitustyö ristillä on kokonaan loppuun saatettu ja kaikkien lampaiden hyväksi täytetty.

Lähes kaikki kirkkokunnat tänä päivänä opettavat, että ihmisellä on vapaa tahto ottaa vastaan tai torjua Kristuksen sovitustyö. Sanotaan, että Kristus rakastaa kaikkia ihmisiä ja on kuollut kaikkien   puolesta. Tällöin Kristuksen ristinkuolema teki pelastuksen vain mahdolliseksi. Sen jälkeen ihmisen on tehtävä oma osansa, jotta pelastus hänen kohdallaan astuisi voimaan. Tällaisia ihmisen tekoja ovat esim. kaste, tietty rukous, uskon kehittäminen itsestä käsin, seurakuntaan kuuluminen ja parannuksen tekeminen. Jos pelastus olisi ihmisestä kiinni niin silloin samoja ihmisiä, joiden puolesta Hän kuoli, tullaan kuitenkin tuomitsemaan kadotukseen. Raamattu opettaa, että Jeesuksen uhrikuolema toteutti lunastuksen kaikille, joiden puolesta Hän kuoli. Ei ketään, jonka puolesta Hän kuoli, tulla tuomitsemaan uudelleen.

Usko siihen, että ihminen pystyy omasta vapaasta tahdostaan päättämään suhteestaan Jumalaan, on luonut epäjumalan, joka ei pelasta ketään. Siinä ihminen on nostettu oman ikuisen elämänsä erotuomariksi. Se on humanistinen uskontunnustus, joka mitätöi Raamatun kaikkivaltiaan Jumalan. Se on menemistä lammastarhaan muualta kuin sen portin eli Kristuksen kautta.

Joh. 10: 1. Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo.

Jumala on suvereeni ja jokaisen ihmisen ikuisen kohtalon Hän on päättänyt.  Kaiken Hän on tehnyt ja tekee omaksi kunniakseen.

Jes. 42:8 Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.

Jumalan lampaat ovat saaneet lahjaksi uskon tähän ikuisen evankeliumin sanomaan.