Kohdistettu sovitus tarkoittaa, että Kristus ei kuollut kaikkien maailman ihmisten puolesta vaan vain valittujen puolesta.  Kohdistettu sovitus ei ole rajoittunut sen puolesta mitä se saa aikaan vaan vain vaikutuspiirinsä suhteen. Niille, joita se koskee,  se saa aikaan täydellisen sovituksen, mutta se rajoittuu koskemaan vain Jumalan valittuja.

 Reformoidussa Raamatun opetuksessa rajoitettua sovitusta ei voida erottaa valinnasta ja predestinaatiosta vaan ne liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Ne, jotka Jumala on valinnut, ne hän on myös pelastanut.
Room. 8:30 mutta jotka hän on edeltä määrännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut;

Ja kaikki tämä on tapahtuva ilman ihmisen omia tekoja tai ansiota.

Hyvä paimen

 Raamattu nimittää lampaiksi niitä ihmisiä, joiden puolesta Kristus, hyvä paimen, on antanut henkensä.
Joh. 10:11 Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.

Jeesus nimittää pelastettuja kaikista kansakunnista lampaiksi ja kadotettuja ja vuohiksi
Matt. 25:32-33 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.

Jumala ei tee vuohista lampaita eikä lusteesta l. rikkaviljasta vehnää. Vuohet pysyvät vuohina ja luste lusteena, kunnes ne viimeisenä päivänä tullaan erottamaan toisistaan. Lampaille hän sanoo ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” (jae 34) ja vuohille ” Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen” (jae 41). Valmistettu valtakunta pitää sisällään sen asukkaat ja heitä varten Jeesus kuoli. Heitä varten apostolit lähetettiin, kun Jeesus käski heitä “vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö” Matt. 10:6.  

Jossakin vaiheessa elämäänsä kaikki lampaat oppivat tuntemaan hyvän paimen äänen ja rupeavat seuraamaan häntä.

Joh.10:3-4 Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.

He ovat syntyneet Hänen laumaansa ja hyvä Paimen välittää, huolehtii ja kaitsee lampaitaan. Ne ovat Hänen omiaan ja Hän on ne valinnut.

Jeesus puhuttelee ympärillään olevia juutalaisia:
Johannes 10:26. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani.

Jeesus ei sanonut, että te ette ole lampaitani, koska ette usko vaan, että te ette usko koska te ette ole minun lampaitani.

Ihmisen ”vapaa tahto”

 Useimmat kirkkokunnat maailmassa opettavat nykyään, että Kristus on kuollut kaikkien maailman ihmisten puolesta ja tehnyt kaiken mitä voi. Sen jälkeen on ihmisen oma asia ottaako hän tämän tarjouksen vastaan. Tällöin ihmisestä tulee oman vapaan tahtonsa pohjalta oman ikuisuutensa ratkaisija ja evankeliumista tulee tekojen evankeliumi. Ihmisen tarvitsee vain tehdä osuutensa ja Jumala hoitaa loput ja vie taivaaseen.

 Ihmisen tahdonvapauden kannattajat uskovat, että Kristus ei pysty pelastamaan syntistä, joka ei ensin valitse Kristusta omasta ”vapaasta tahdostaan”. Uskotaan, että kaikilla ihmisillä on ”vapaa tahto”, jonka pohjalta he voivat joko hyväksyä tai hyljätä Kristuksen. Tätä vapaata tahtoa Kristus ei voi kumota. Vapaan tahdon opetuksen mukaan Jumala ei voi pelastaa kaikkia, joiden puolesta Kristus kuoli, vaikka se olisi Hänen tahtonsa mukaista, koska he eivät ota vastaan tarjottua armoa.

Usko ihmisen vapaaseen tahtoon pitää sisällään ajatuksen, että Kristus tarjoaa pelastusta kaikille syntisille ja tekee kaiken voitavansa saattaakseen heidät pelastukseen. Hänen tarjouksensa ja työnsä on usein turhaa, sillä monet kieltäytyvät tulemasta. Opetus universaalista sovituksesta tekee kaikkivoivasta Jumalasta voimattoman, ihmisen tahtoa heikomman. 

Tällöin Kristus kuoli ristillä jokaisen yksittäisen ihmisen puolesta ja teki pelastuksen mahdolliseksi jokaiselle. Hänen kuolemallaan ei itsessään ole vaikutusta ilman ihmisen valintaa.

Raamatun opetus ei tue yleistä sovitusta

Monet vierastavat predestinaatio sanaa. Vallitseva näkemys on muuttunut Jumalan suvereenista valinnasta epäraamatulliseen opetukseen siitä, että Kristus meni ristille sovittaakseen koko ihmiskunnan synnit. Sovitus sana tarkoittaa ystävyyden ja sopusoinnun palauttamista. Kysymys on siitä, että Jumalan oikeudenmukaisuus, joka alun perin on vaatinut täyttä helvetin tuomiota kaikille syntisille ihmisille, on tullut valittujen osalta tyydytetyksi. Näin siksi, että Kristus on kärsinyt valittujen tuomion heidän puolestaan. Kristuksen vanhurskauden on Jumala siirtänyt valittujen tilille niin kuin Hän ennen maailman perustamista oli säätänyt.

2 Kor. 5:21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Jumala ei enää näe heissä heidän syntiään vaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen vanhurskauden.

Kristus tuli kiroukseksi meidän edestämme.
Gal. 3:13 Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ”Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” –

Jos Kristus lunasti kaikki, myös kadotetut lain kirouksesta ja tuli kiroukseksi heidän edestään, niin silloin he eivät enää ole kirottuja kadotettuja vaan kokonaan siunattuja. Kuitenkin kadotetut eivät ole siunattuja vaan on selvä, että he ovat edelleen lain kirouksen alaisia. Heille Jumalan Poika tulee sanomaan: Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen (Matt. 25:41) Siksi Kristus ei lunastanut kadotettuja lain kirouksesta, eikä Hän tullut kiroukseksi heidän edestään.

Edelleen Paavali sanoo:

Room: 8:31-32 Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

 Näin ollen, jos Jumala antoi Poikansa kaikkien ihmisten, myös kadotettujen puolesta, niin Hän on lahjoittanut heille kaikkea hyvää, myös ikuisen elämän kadotetuille, mutta näinhän ei ole.   

Room. 5:8-10 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.  Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;

Jos Kristus kuoli kaikkien, myös kadotettujen puolesta, silloin kadotetutkin ovat vanhurskautetut Hänen veressään ja pelastuvat hänen kauttansa vihasta. Kuitenkaan kadotetut eivät pelastu hänen kauttaan vihasta. Kristus ei kuollut kaikkien puolesta. Näin ollen, jos kaikki olisivat tulleet sovitetuiksi hänen Poikansa kuoleman kautta, niin he myös pelastuisivat hänen elämänsä kautta. Mutta kaikki eivät pelastu. Ja vielä:

Samasta rikkomuksesta ei voida kahta kertaa rangaista

 Jos Kristus kuoli kaikkien ihmisten puolesta, niin silloin Kristus ensin kärsi rangaistuksen kaikkien ihmisten syntien puolesta ja sitten kadotukseen joutuva ihminen saa kuitenkin kärsiä ikuisen kadotustuomien syntiensä takia. Oikeamielinen Jumala ei vaadi kahta maksua, ensin Vapahtajan sovitustyötä kaikkien puolesta ja sitten uudestaan kadotettujen ihmisten tuomiota helvetissä.   Silloin sovituksen voima olisi riittämätön pelastamaan kaikkia niitä, joiden puolesta sovitus on annettu. Tämä ei ole Raamatun opetus. Jumala sanoo:

 Hepr. 7:25 jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat

 Jos Raamatun opetus harmonisoidaan pelkästään Raamatun avulla kokonaisuudeksi, niin näennäisesti ristiriitaiset kohdat eivät voi molemmat olla totta, sillä muutoin Jumala olisi valehtelija sanoessaan ensin yhtä ja sitten toista sille vastakkaista.

Jumalan ehdoton suvereniteetti

 Kristus ei sovittanut Golgatan ristillä kaikkien ihmisten syntejä. Hän sovitti vain niiden ihmisten synnit, jotka Isä jumalallisessa suvereniteetissaan oli aikojen alussa valinnut tulemaan Kristuksen yhteyteen..
Ef. 1:4 niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,

Hän sovitti Hänen kansansa kaikki synnit ei kaikkien kansojen syntejä.

Matt. 1:21 Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.”

Luonnollinen ihminen on hengellisesti kuolleessa tilassa ja syntinsä vanki, eikä pysty valitsemaan Kristusta ilman, että Jumala saa aikaan uudesti syntymän eli syntymän ylhäältä. Usko ei ole jotakin, jolla ihminen myötävaikuttaa pelastumiseensa, vaan Jumalan lahja, jonka Hän antaa ihmiselle tämän uudesti syntymisen yhteydessä.

Joh. 3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.

Joh. 6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

Ef. 2:1 Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne

 Jumala, joka vain tekee pelastuksen mahdolliseksi ei ole se Raamatun suvereeni Jumala, joka toteuttaa kaiken mitä on suunnitellut aikojen alusta lähtien.

Ps. 103:19 Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.

Ps. 115:3 Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.

 Käsitys universaalista sovituksesta mitätöi Jumalan viisauden. Me palvomme ja kunnioitamme kaikkitietävää, kaikkialla läsnäolevaa Herraa Jumalaa, jonka neuvot ovat ihmeelliset ja jonka tieto on rajaton. Mutta mitä on viisaus, joka laatii pelastussuunnitelman kansalle, josta Hän tietää, ettei se koskaan tule pelastumaan?

Room. 11:33-36 Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa?  Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava? Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen

Jesaja kirjoittaa. ettei Jumalan käsi ei ole lyhyt pelastamaan.

Jes. 59:1 Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan (yasha = pelastaa), eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:

Jaak. 1:17 Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.

Kristus kutsuu vääjäämättä luokseen valitut ja suvereenisti tuo heidät pelastukseen. Yksikään heistä ei joudu kadotukseen.

Joh. 5:21 Sillä niin kuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.

Hepr. 10:14 Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään

 Jos Herra Jeesus vain mahdollisti pelastumisen, silloin jokainen, joka pelastuu, ei pelastu sen takia, mitä Kristus teki, vaan sen takia, mitä he tekevät tai päättävät tai ottavat vastaan. Tämä oppi tekee Kristuksesta heikon ja epäonnistuneen sen sijaan, että Hän on oman kansansa suvereeni Vapahtaja.

Kristus sovitti kaikkien valittujen synnit ja siten tosiasiallisesti toi pelastuksen niille, joiden puolesta Hän kuoli. Hänen sijaissovituksensa tyydytti Jumalan vihan valittuja syntisiä kohtaan ja kerta kaikkiaan poisti Hänen valittujen lastensa (lampaidensa) syyllisyyden,

Joh. 6:37-40 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.  Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä

 Jumala on erottanut oman kansansa maailmasta ennen maailman perustamista, antanut sen Kristukselle ja pitää huolen siitä, että he tulevat ottamaan Hänen sanastaan vaarin eli uskomaan evankeliumin.

Joh. 17:5-6  Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennen kuin maailma olikaan. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.

Joh. 17:9 Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun –

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Kristuksen ristin kuolema on Kristityn toivon perusta. Paavali sanoo:

1 Kor. 2:2 Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.

He, jotka uskovat yleiseen sovitukseen eivät voi kokea tätä siunattua toivoa Kristuksessa. He sanovat uskovansa Vapahtajaan, joka ei ole täysin onnistunut kadotettujen sovittamisessa. He uskovat, että Kristuksen kuolemaan täytyy liittyä ihmisen vapaa tahto, jotta pelastus olisi mahdollinen. Onneksi Jeesus on Vapahtaja, joka vapauttaa kansansa synnistä, ei vain yritä vapauttaa. Hänen sovitustyönsä on täydellinen pelastamaan valitut, joiden puolesta Hän kuoli.