Lutherin laajassa tuotannossa on löydettävissä lainauksia, jotka puoltavat pelastuneiden pysymistä Jumalan yhteydessä sekä viittauksia pelastuksen menettämisen mahdollisuuteen. Toisaalta Luther katsoi kaksinkertaisen predestinaation olevan ns. piilossa olevan Jumalan toimintaa.  Luther näki, että Jumalalla on tietty määrä ihmisiä, jotka Hän oli päättänyt pelastaa ja jotka pelastuvat eikä sillä ole mitään tekemistä ihmisen vapaan valinnan kanssa. Jumala päättää ihmisen, ei vaan ulkoisen vaan myös sisäisen kohtalon, hänen suhteensa Jumalaan uskossa tai epäuskossa, tottelevaisuudessa tai tottelemattomuudessa. Ihmisen kohtalo on näin kokonaan Jumalan käsissä. Tähän liittyen Lutherin ajattelussa usein esiintyvä Raamatun lause on 1 Kor. 12:6  mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.[1] Nykyinen luterilainen opetus on, että ihminen voi luopua uskosta.            

Pelastus ja evankeliumi

Aluksi haluan  aikaisempien esitysten yhteenvetona käydä läpi sitä, mitä tarkoittaa pelastus ja mikä on evankeliumi.

Ensinnäkin pelastuneiden säilyminen Jumalan yhteydessä liittyy suoraan valintaan ja ennalta määräämiseen, mikä tapahtui aikojen alussa.

Ef. 1:4-5 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,

Se minkä kaikkivaltias Jumala aikojen alussa on säätänyt Hän myös vie päätökseen.

Jumala ei tee mitään mikä ei toteudu ja minkä ihminen voisi omalla tahdollaan tehdä tyhjäksi. Ne, jotka Jumala on valinnut, pysyvät ikuisesti valittuina. 

 Moni opettaa, että ihmisen pysyminen Jumalan yhteydessä riippuu ihmisen kestävyydestä niin että hän voi menettää pelastuksensa, jos itse luopuu uskosta tai ei ponnistele kylliksi. Tällainen opetus tekee tyhjäksi Jumalan armon ja antaa kunniaa ihmiselle. 

Ef. 2:8–9 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja -ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Pelastuminen merkitsee tulemista Kristuksen kanssaperilliseksi. 

Kol. 1:12 kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa,

Kyse on kaksinkertaisesta perinnöstä niille, jotka kuuluvat Kristukselle, niille, jotka Isä ennen maailman perustamista valitsi perimään ikuisen elämän Kristuksen ristin kautta. Tämä kaksinkertainen perintö pitää sisällään laupeuden ja armon. Ensiksi laupeudessaan Jumala epää rangaistuksen eli ei pane täytäntöön sitä, minkä jokainen ihminen ansaitsisi eli ikuisuuden helvetin tulisessa järvessä. Kristus maksoi sen rangaistuksen valittujen puolesta ristillä. Laupeus on ansaitsematon anteeksianto. Perinnön toinen puoli on armo. Jumala antaa pyhilleen jotakin, jota he eivät ansaitse. Kukaan ei ansaitse kuoleman jälkeen ikuista elämää uudessa taivaassa ja uudessa maassa. Armo merkitsee ansaitsematonta Jumalan suosiota.

Toiseksi mitä on evankeliumi? Evankeliumi ei ole ehdollinen sanoma siitä, mitä Kristuksen risti kunkin ihmisen kohdalla voisi mahdollisesti saada aikaan, vaan se puhuu siitä mitä risti on jo tehnyt (Room. 3:21-27). Se evankeliumi mitä yleisesti julistetaan, kertoo, että Jeesus kuoli kaikkien puolesta ja Hänen ristinkuolemansa voi kyllä sovittaa, jos ihminen itse tekee oman osansa nyt kun Jumala on jo tehnyt oman osansa. Se ei ole Raamatun evankeliumi vaan ihmistekoinen oppi.

Uhratessaan itsensä Jeesus Kristus kerta kaikkiaan tyydytti ja lepytti Jumalan vihan, joka kohdistui myös valittuihin syntisiin. Tämä on se hyvä uutinen, evankeliumi. Näin Jumala lukee valittujen tilille Kristuksen vanhurskauden niin, ettei Hän näe heissä heidän syntiään vaan yksin Poikansa täydellisen vanhurskauden. Näin Jumala saa jokaisen valittunsa syntymään ylhäältä uudesti jossakin elämänsä vaiheessa Pyhän Henkensä voimasta.  

Uhraamalla itsensä ristillä omiensa syntien puolesta, Jeesus Kristus kertakaikkisella uhrilla kokonaan vapautti heidät siitä rangaistuksesta, jota heidän syntinsä olisi edellyttänyt. Tämä on evankeliumi ja koko Hänen kansansa tulee vastaanottamaan tämän hyvän uutisen uskon kautta.

Evankeliumi kertoo Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen täydellisestä lunastustyöstä heidän puolestansa, jotka Jumala oli valinnut ennen maailman perustamista. Kaikki on tapahtunut Kristuksen tottelevaisuuden, kuoleman ja valittujen tilille luetun vanhurskauden perusteella, armon valinnan mukaan, ilman syntisen ihmisen ansiota tai panosta. Valitut saavat vastaanottaa omakohtaisen uskon Kristuksen vanhurskauteen. Tämä on ainoa perusta Pyhän Jumalan hyväksynnälle.

Ihmistekoinen usko

On olemassa tunnustavia uskovaisia, jotka luottavat pelastumisessaan omiin tekoihinsa, ansioihinsa, hyvyyteensä, kasteeseensa tai kirkon jäsenyyteensä. Nämä ihmiset luottavat itseensä Kristuksen vanhurskauden sijasta. Heihin Kristus viittaa sanoillaan:

Matt. 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: `Herra, Herra!`, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: `Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?` Ja silloin minä lausun heille julki: `Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät`.

Pelastuneen pysyminen Jumalan yhteydessä ei tarkoita, että kaikki, jotka näyttävät omaavan uskon tai tulleen uskoon pysyvät siinä loppuun saakka. On ihmisiä, jotka sanovat olevansa uskovia, mutta myöhemmin luopuvat uskosta. Pelastuneiden pysyminen Jumalan yhteydessä merkitsee, että kaikki, joilla on Jumalan antama usko Kristukseen, Jumala pitää yhteydessään ikuisesti.

Ns. uskosta luopuminen on yleinen ilmiö. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pelastuksensa voi ihminen menettää, jos ei itse pidä kiinni uskostaan ja toimi sen mukaisesti. Koska uskokin on kokonaan Jumalalta peräisin, niin ne, jotka hylkäävät uskon eivät alun perinkään ole olleet pelastuneita.                                        

Se, että he myöhemmin voivat lannistua ja luopua uskosta ei todista, että he olivat pelastuneita ja sitten menettävät pelastuksensa. Apostoli Johannes selvästi kuvaa tällaisia ihmisiä 

 1 Joh. 2:19 Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.

Tämä jae tekee selväksi sen, että ne, jotka tunnustavat uskoa Kristukseen ja näyttävät uskovaisilta ja kuitenkin myöhemmin luopuvat, eivät koskaan ole olleetkaan Jumalan lapsia.

 Ne, jotka Jumala on valinnut omaksi kansakseen säilyttävät uskonsa Raamattuun, kun taas uskosta luopuminen osoittaa, että ihminen on ollut liikkeellä omasta voimastaan.

Joh. 8:31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;

Kaikki ne teot, joilla ihminen pyrkii rauhoittamaan omaatuntoaan ja lähestymään Jumalaa ovat omavanhurskautta ja vastakohtaista levolle Kristuksen täydellisessä vanhurskaudessa.

Tiit. 3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

Ei oikeutusta syntiin

On myös oleellista korostaa, että Raamatun opetus pelastuneen pysymisestä Jumalan yhteydessä ei anna kristitylle oikeutusta syntiin. Pelastumisen yhteydessä Jumala antaa ihmiselle uuden sydämen, rakkauden Kristusta ja Hänen Sanaansa kohtaan ja tahdon pysyä Kristuksen vanhurskauden yhteydessä. Se merkitsee samalla jatkuvaa katuvaa mieltä omaa syntisyyttä ja viheliäisyyttä kohtaan.

Joh. 17:6 Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.

Raamatun opetus on antaa kaiken kunnia pelastumisesta Jumalalle.

Fil.  2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

Pelastumisemme on yksinomaan Jumalan työtä. Kristuksen vanhurskaus on luettu (logízomai= laskea, jonkun tilille tai lukea jonkun hyväksi) Jumalan valitun tilille.

Room. 2:23 ja niin toteutui Raamatun sana: ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”, ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.

Jumala ei voi tehdä tyhjäksi sitä, minkä Hän on säätänyt ennen maailman perustamista. Jumalassa ei ole muutoksen häivää eikä Hän kadu tekojaan. Se minkä Jumala on aloittanut, sen Hän myös vie päätökseen.

Fil. 1:6 varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.

Jumalan yhteydessä pysyminen ei ole ihmisen tekemisestä riippuvaista niin kuin ei itse pelastuminenkaan. Oman voimansa varassa ollessaan, ei kukaan pysy uskollisena vaan lankeaa pois Hänen yhteydestään syntisyytensä takia.

Jumalan lupaukset

Vapahtajamme itse lupaa, ettei mikään eikä kukaan voi riistää sitä ihmistä Vapahtajan kädestä, joka on saanut vastaanottaa ikuisen elämän.

 Joh. 10:27-28 Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.

Lampaiden luonto on seurata jumalallista Paimenta. Jos joku eksyy Paimenen seuraamisessa, ei hän ole ollut yksi lampaista.  

Joh. 17:24 Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.

Jumalan toistuva lupaus on, että valitun pysyminen Hänen yhteydessään on vain ja ainoastaan kiinni Hänen huolenpidostaan, eikä ihmisen työstä.

Joh. 6:39 Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.

Jotta Jumalan valittu voisi joutua kadotukseen, niin joko Pojan täytyisi olla tottelematon Isänsä tahdolle tai sitten kykenemätön estämään niiden kadottamisen, jotka Isä on hänelle antanut, mutta niinhän ei voi olla.

Ei ihmisen omat teot vaan Pyhän Hengen sinetti pitää pelastuneen ihmisen Jumalan yhteydessä. 

Ef. 4:30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.

Jumala on suvereeni

Kristus on suvereeni Jumala ja se mitä Hän tahtoo, se myös toteutuu. Koska pelastus tapahtuu kokonaan Jumalan voimasta, on sen säilyminen myös vain Jumalan, ei ihmisen työtä.

 1 Piet1:3-5 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudesti synnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.

Jumala huolehtii pelastuksen säilymisestä, ei ihminen.

2 Tim. 1:12 Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet (Kristuksen), johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu.

Kristuksen pelastustyö ei voi jäädä puolinaiseksi vaan se on täydellistä, viimeistä valittua myöten.

Hepr. 7:25 jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.

Jumalassa pysyminen ei ole ihmisen ponnisteluista riippuvaista.

1 Tess. 5:23-24 Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä.

Sitä minkä Jumala on tehnyt, ei kukaan eikä mikään voi kumota. Jumalan teot ovat aina täydellisiä.

Joh. 10:29 Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.

Kun Jumala armossaan pelastaa, niin hän myös armossaan pitää omistaan kiinni. Ei Kristus tee mitään mikä johtaa epäonnistumiseen. Jos pelastuksen voisi menettää niin Kristus olisi kuollut turhaan.

Joh. 6:37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun   tyköni tulee, minä en heitä ulos.

Jumala rakastaa valittujaan maailman perustamisesta lähtien Poikansa vanhurskauden takia, koska Hän on siirtänyt tai laskenut sen vanhurskauden jokaisen valittunsa hyväksi. Koska Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivoipa, Hän näkee yhtä aikaa alun ja lopun ja Hän pitää huolen siitä, että Hänen rakkautensa Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa tulee saamaan ikuisen päätöksensä.

Room. 8:38-39 Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

 Jumala on lukenut Kristuksen vanhurskauden kaikkien valilttujen tilille, ja heidän syntinsä Vapahtaja on kantanut Golgatan ristille, Raamatun mukaan ne, jotka ovat Kristuksessa, ovat olleet sitä jo aikojen alusta. Näin ollen he myös pysyvät Hänen yhteydessään ikuisesti. 

  Room. 8:1-2 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

 Valitut Jumala siirtää uudestisyntymisen hetkellä ikuiseen elämään. Sana siirtää esiintyy alkukielellä perfektissä ilmaisten päättynyt ja kertakaikkista tapahtumaa.

Joh. 5:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

Uskon lähtökohta ja alku on Jumalasta samoin kuin sen täyttymys. Ihmisellä ei ole osuutta omaan uskoonsa, vaan se on alusta loppuun armoa, jonka keskipisteenä on ristiinnaulittu Jeesus.

Hepr. 12:2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.

Sen jälkeen, kun Jumala on lahjoittanut valitulleen uskon evankeliumin kuulemisen kautta, Hän on Pyhän Henkensä sinetillä vahvistanut pelastuneen pysymisen Hänen omanaan ja kaikki tämä tapahtuu Jumalan kunniaksi. (kirkkaus doxa on sama sana kuin kunnia,)

Ef. 1:13-14 (Piblia) Jonka kautta te myös totuuden sanan kuulleet olette, nimittäin evankeliumin teidän autuudestanne: jonka kautta te myös, sittekuin te uskoitte, kiinnitetyt olette lupauksen Pyhällä Hengellä.

Koko Raamatun perusvire on yhtä suvereenin kaikkivaltiaan Jumalan ylistyslaulua eli doxologiaa. Kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu Jumalan kunniaksi. Raamatun punainen lanka on ihmisen pelastuksen tie yksin Jumalan armosta.

[1] Did Luther Believe Salvation Can Be Lost?

http://beggarsallreformation.blogspot.com/2009/10/did-luther-believe-salvation-can-be.html