Johdanto

Aloitan lainauksella Luterilaisen kirkon Tunnustuskirjasta, luvusta 11: Jumalan iankaikkinen ennaltatietämys ja valinta:

”Jumalan iankaikkinen valinta (praedestinatio) tarkoittaa sitä, että Jumala määrää jonkun pelastukseen. Se ei koske yhtä lailla hurskaita ja pahoja, vaan sen kohteena ovat ainoastaan Jumalan lapset, ne, jotka on valittu ja määrätty iankaikkiseen elämään, ennen kuin maailman perustustakaan oli laskettu. Paavali sanoo siitä (Ef.1:4). Jumala on valinnut meidät Kristuksessa Jeesuksessa ja ´määrännyt lapseuteen´”.        Ja edelleen:
”Jumalan iankaikkinen valinta sitä vastoin ei tarkoita vain sitä, että Jumala ennalta näkee ja tietää valittujen pelastuksen, vaan valinta on pelastumisemme syy. Jumalan armollinen tahto ja suosio Kristuksessa Jeesuksessa luo ja vaikuttaa kaiken, auttaa ja edistää kaikkea, mikä kuuluu meidän pelastumiseemme. Valinta on siis autuutemme perustus, jolle helvetin portit eivät mahda mitään.”

Kaikkivoipa ja kaikkitietävä Jumala, joka näkee yhtä aikaa alun ja lopun (Jes. 46:10), tiesi, että ihminen tulee lankeamaan synnin valtaan ja kärsimään synnin seuraukset. Tämän takia Hän ennen maailman luomista, ennen aikojen alkua päätti valita itselleen oman kansan kaikista sukukunnista kielistä ja kansanheimoista, omaksi kunniakseen

Ilm. 7:9 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,

Jeesus Kristus tuli kansansa pelastamisen takia maan päälle ihmisen muodossa.

Matt. 1:21 Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.”

Raamattu nimittää Jumalan omaa kansaa Karitsan morsiameksi (Ilm. 21:9) ja hengellisen huoneen eläviksi kiviksi (2 Piet. 1:5) ja heidän nimensä on alusta asti kirjoitettu elämän kirjaan (Ilm. 3:5)

Valitussa ihmisessä ei ole luonnostaan mitään parempaa tai erilaista, mikä saa Jumalan valitsemaan hänet. Jumala on vain päättänyt osoittaa joillekin syntisille laupeutta ja armoa.

Laupeus (kr. ἔλεος  eleos, engl. mercy) tarkoittaa sitä, että ettemme kohtaa sitä rangaistusta, jonka ansaitsisimme eli ikuista helvetin tulta. Armo (kr. χάρις  charis, engl. grace) tarkoittaa Jumalan suosiota, jota emme ole ansainneet, siis Jumalan lapseksi tulemista ja ikuista elämää Hänen yhteydessään.

Reformoidussa perinteessä Raamattua Raamatulla tulkittaessa, on oleellista, ettei yksittäinen kohta tee tyhjäksi tai mitätöi toista kohtaa, vaan Raamatun avulla on etsittävä harmonia näennäisesti ristiriitaisten kohtien välillä.

Ihmisen tila

Koko ensimmäinen alustukseni käsitteli ihmisen tilaa ja synnin valtaa ihmisessä.

Ei-pelastunut ihminen on hengellisesti kuollut. Paholainen on kahlehtinut hänen henkensä vankilaansa. Siellä se myös pysyy, jos Jumala ei häntä pelasta. Vain Jumalan voima voi nostaa ihmisen turmeluksen tilasta. Jokainen Aatamin poika ja tytär on luonnostaan eksyksissä ja Jumalan vihollinen. Kaikki ovat Jumalan edessä syyllisiä, ja ansaitsevat Hänen vihansa.

Ennen maailman luomista Jumala valitsi itselleen oman kansan, jolle Hän oli tuleva osoittamaan laupeutensa ja armonsa. Tämä valinta ei perustunut siihen, miten ihminen aikanaan tulisi elämässään ansioitumaan.

Valintateema läpäisee koko Raamatun. Myös Vanhassa Testamentissa Jumala on tehnyt erittäin selväksi, ettei ole olemassa ihmistä, joka etsii Jumalaa.

Ps.14:2-3 Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa. Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.

Jokainen ihminen tuomitaan oman syntinsä, oman tottelemattomuutensa ja laittomuutensa takia. Niinpä kadotettu ihminen tuomitaan tekemänsä pahuuden seurauksena, eikä siis siksi, että Jumala ennalta määrää hänet tekemään pahaa. Jokainen ihminen saisi osakseen ikuisen kadotustuomion, ilman Jeesuksen Kristuksen sovitustyötä valittujen puolesta. Jumalalla ei ole mitään velvollisuutta pelastaa ketään.

Jumala ei ole koskaan synnin alkuunpanija, synti on ihmisen lankeemuksesta lähtöisin.

Jaak. 1:13-14   Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ”Jumala minua kiusaa”; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;

Valinta Jumalan kannalta

Vaikka meitä ei alussa ollut, olimme kuitenkin kaikki jo olemassa kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan suunnitelmassa.
2 Tim. 1:9 hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,

Kristus selkeästi vahvistaa, että Hänen opetuslapsensa eivät ole valinneet Häntä, vaan Hän valitsi heidät ja lähetti heidät ulos maailmaan tuottamaan hyvää hedelmää.
Joh. 15:19 Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa.

Jumala on käsittämättömässä armossaan ja laupeudessaan vetänyt puoleensa sen, joka tulee Jumalan yhteyteen. Kukaan ei voi tulla Kristuksen luo, ellei Isä vetämällä vedä eli kisko häntä puoleensa.
Joh. 6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä (helkýō=kiskoa); ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

Tämä yhtenäinen teema Jumalan aktiivisesta työstä ulottuu läpi koko Raamatun. Suvereeni Jumala antaa armonsa sille, jolle haluaa oman mielisuosionsa mukaan, kokonaan riippumatta ihmisen oletetusta vapaasta tahdosta. Me emme etsi Häntä, vaan Hän etsii omat lampaansa.
Luuk. 19:10 sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on”.

Ihmisen tulo Jumalan luo tapahtuu Jumalan antaman lahjan perusteella. Hän antaa katumuksen lahjan.
Ap.t.11:18 Tämän kuultuansa he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen (metanoia=katumus, kääntymys) elämäksi”.

Jumala aikaansaa ihmisessä katumuksen ja siksi ihminen katuu Jumalaa ja ihmisiä kohtaan tekemäänsä syntiä. Jumala antaa myös uskon lahjan.
Ef. 2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja –

Ei niin, että ihminen olisi tämän lahjan omasta ansiostaan käsin valinnut tai vastaanottanut vaan kaikki tapahtuu ainoastaan Jumalan laupeuden ilmauksena, jota kukaan ei ole ansainnut. Ja näin siksi, ettei kenellekään jäisi aihetta ylpeilyyn.
Ef. 2:9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Se mikä perustuu omiin tekoihin ja ansioon, ei ole enää armoa vaan palkkio.
Room. 4:4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,

Valinta ei ole ennalta tietämistä, niin kuin joissakin yhteyksissä on haluttu ymmärtää. Jos Jumala olisi vain ennakolta tiennyt ketkä ihmiset tulisivat Hänen luokseen vapaasta tahdostaan, silloin ei olisi mitään tarvetta ennalta määrätä heidän tuloaan. Ihminen ei voi yhtä aikaa haluta vapaasta tahdostaan käsin valita ja yhtä aikaa olla Jumalan tahdosta ennalta määrätty olemaan valittu. Jumala kyllä näki ennakolta, että ihmisen vanhurskaus on kuin tahrattu vaate (Jes. 64:6) ja ettei ole ketään, joka etsii Jumalaa.
Room. 3:10-12 niinkuin kirjoitettu on: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.

Valittujaan Jumala rakastaa, mutta kadotettuja Hän vihaa.
Room. 9:11 ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden sanottiin hänelle: ”Vanhempi on palveleva nuorempaa”, niinkuin kirjoitettu on: ”Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin”. Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!  Sillä Moosekselle hän sanoo: ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan”.  Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.

Valinta ihmisen kannalta

Valinta ei tapahdu ihmisen tahdon mukaan vaan Hänen tahtonsa mukaan.
Ef. 1:11 Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,

Ei meidän tekojemme, vaan yksin Hänen armonsa kautta
2 Tim. 1:9 hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,

Käsittämättömästä laupeudestaan käsin, Jeesuksen sovitustyön kautta Jumala on antanut valituilleen, menneet, nykyiset ja tulevat synnit anteeksi.

2 Tess. 2:13-14 Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sen tähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.

Room. 8:29-30   Sillä ne, jotka hän on edeltä tuntenut hän on myös edeltä määrännyt  Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltä määrännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.

Jumalan rakkaus omiaan kohtaan on ikuinen. Se ulottuu maailman perustamisesta iankaikkisuuteen.
Jer. 31:3 Kaukaa ilmestyy minulle Herra: ”Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.
Ps. 65:5 Autuas se, jonka sinä valitset ja otat tykösi, esikartanoissasi asumaan! Salli meidän tulla ravituiksi sinun huoneesi hyvyydellä, sinun temppelisi pyhyydellä.  

Sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa, Jumalan valittuja kutsutaan lampaiksi.
Joh. 10:27 Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.

Jumalan lampaista on kaunis kuvaus Hesekielin kirjassa.
Hes. 34:11-12 Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.  

Ihminen ei voi itse tehdä mitään pelastumisensa eteen. Pelastuminen ei riipu seurakunnan jäsenyydestä, kasteesta tai kilvoittelusta. Jumalan vapaalle armolle on vastakkaista kaikki mitä ihminen itse tekee edistääkseen pelastumistaan.

Gal. 2:16 mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.

Raamattu todistaa Jumalan suvereenista valinnasta. Raamatussa ei ole yhtään kohtaa, joka sanoo tai viittaa siihen, että Jumalan pelastava armo perustuisi ihmisen omaan tahtoon tai tekoon, sellaiseen, jossa ihminen itse vapaasti etsii Kristusta tai ottaa vastaan Kristuksen. Hän tiesi, ettei se ole ihmiselle mahdollista. Siksi Vapahtajan piti tulla maailmaan – Jumalan ihmiseksi. Jos pelastuminen olisi pienimmässäkään määrin kiinni ihmisen yrittämisestä, ei se enää olisi Jumalan armosta.
Tiit. 3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

Puhutaan siitä, että ihminen vastaanottaisi Kristuksen sydämeensä. Kuitenkin raamatullinen tosiasia on, ettei kukaan voi vastaanottaa Häntä omasta tahdostaan.
Joh. 3:27 Johannes vastasi ja sanoi: ”Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.

Valitut ovat aikojen alusta lähtien Kristuksessa. Se mitä olemme, on Jumalan työtä. Jos me jotain hyvää teemme, sen on Jumala säätänyt.
Ef. 2:10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Valitut ovat yhtä lailla syntisiä kuin kaikki muutkin, mutta kuitenkin Jumala on alusta lähtien kutsunut heidät lapsikseen, Kristuksen yhteyteen.
Ef. 1:5 edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,

Jumala antaa valitulleen uuden sydämen ihmisen elämän aikana tapahtuvan pelastumisen hetkellä. Hän antaa Pyhän Henkensä voimasta uskon, ja ymmärryksen. Jumala rakastaa omaa kansaansa niin kuin omaa Poikaansa. Hän ei näe valituissaan heidän syntiään vaan poikansa Jeesuksen Kristuksen vanhurskauden.

Tästä Jumalan voimasta tapahtuvasta pyhityksestä puhuu jo Hesekielin profetia.
Hes. 36:26-27 Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.

Se, että ihminen kuulee Sanan, reagoi siihen, uskoo ja vaeltaa Jumalan tahdossa on Jumalan toiminnan seurausta ei ihmisen. Pelastuminen eli uudesti syntyminen merkitsee sitä, että Jumala liittää ihmisen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.
Room. 6:4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

Room. 8:11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksi tekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.

Nämä edeltävät jakeet eivät viittaa kuoleman jälkeiseen ylösnousemukseen vaan elämän aikana tapahtuvaan uudesti syntymiseen eli ensimmäiseen ylösnousemukseen. (Ilm. 20:6) Tästä uudestisyntymisestä on kyse myös seuraavissa jakeissa.

Ef. 2:5-6 on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,

Room.1:13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

Fil. 2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

Jumalan suvereniteetti

Jumalan valinta on meille ihmisille mysteeri. Vain Jumala tuntee sen perustan. Sitä, että hän valitsee jonkun ja jättää toisen valitsematta, ei voi ymmärtää.
Jes. 55:9 Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.

Kuitenkin voi olla varma siitä, että kaikki, mitä Jumala on päättänyt tehdä, on täydellistä ja vanhurskasta, sillä Jumala ei tee virheitä..

Kuten kirjan Sidottu ratkaisuvalta otsikosta, voi jo ymmärtää, Luther opettaa, että ihmisen tahto on synnin sitoma ja siksi ei kukaan pysty lähestymään Jumalaa. Ainoa tekijä ihmisen pelastumisessa on Jumalan suvereeni armo.

Luther kirjoittaa Roomalaiskirjeiden kommentaarissaan: ”Kerrassaan kaikki asiat saavat alkunsa ja ovat riippuvaisia jumalallisesta määräysvallasta, jonka kautta on säädetty, kuka tulee vastaanottamaan Elämän Sanan ja kuka ei, kuka vapautetaan synneistä ja kuka paadutetaan, kuka vanhurskautetaan ja kuka tuomitaan. ”

Jumala on suvereeni ja kaikkivaltias.

Room. 9:14–16 Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!   Sillä Moosekselle hän sanoo: ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan”.  Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.

Jumala on kaikki luonut omaksi kunniakseen, niin pelastuneet kuin kadotetutkin.
Sananl. 16:4 Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, niinpä jumalattomankin onnettomuuden päivän varalle.

Jumala on mustasukkainen, sanotaan Raamatussa 15 kertaa, eikä Hän luovu kunniastaan.
Jes. 42:8 Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.

Ihminen ei ole siinä asemassa, että voisi kyseenalaistaa Jumalan toimintaa.
Room. 9:18-23 Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. Sinä kaiketi sanot minulle: ”Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?” Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ”Miksi minusta tällaisen teit? ”Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?  

Vain Jumala itse tietää valittujen tarkan määrän. Sitä ei voi lisätä tai vähentää.

Luther pohtii kysymystä Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Predestinaatio voi näyttää mielivaltaiselta. Miksi niin moni jää syntinsä ja pahuutensa vangiksi? Luther kirjoittaa: ”Tämä kysymys koskettaa Jumalan majesteettisuuden salaisuuksia.” … ”Jumala tekee kaiken omasta mielisuosiostaan käsin, ja koska se on Hänen mielensä mukaista niin se on myös oikeudenmukaista, koska Jumala on ehdottoman oikeamielinen. Erehtyväinen ja syntinen ihminen ei voi ymmärtää Jumalan teiden oikeutta ja vanhurskautta. Meidän asiamme ei ole kysyä näiden mysteerien selitystä vaan syvästi kunnioittaa niitä.”

Jumala on suvereeni kaikissa asioissa. Hän ei voi olla osittain suvereeni. Luther: ”Kristityn tärkein ja ainoa lohtu kaikissa koettelemuksissa on tieto siitä, että Jumala ei valehtele, vaan saa aikaan sen, että kaikki tapahtuu vääjäämättä ja, että Hänen tahtoaan ei voi vastustaa, muuttaa tai estää.”

Valinta ja ennaltamäärääminen ei ole Kalvinistien oppi, se ei ole Reformaation tuotos, eikä se ole mikään omin neuvoin tehty selitys: Se on raamatullinen tosiasia.

2 Piet.1:20 Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;

Raamatun julistus on ehjä ja yhtenäinen: Jumala ja Hänen armonsa on suvereeni kaikissa taivaan ja helvetin, pelastuksen ja tuomion, elämän ja kuoleman kysymyksissä.