Johdanto

Martin Luther käynnisti uskonpuhdistuksen eli reformaation yli 500 vuotta sitten naulatessaan teesinsä Wittenbergin linnankirkon oveen. Lutherista lähtien protestanttisten reformaattorien teksteissä esiintyy viisi latinankielistä sanontaa, jotka sisältävät reformoidun uskon ytimen. 

• Sola Scriptura – Yksin Raamattu. Raamattu on ainoa auktoriteetti. Yksi kirja, yksi kokonaisuus, Jumalan ilmoitus ihmiselle, joka ei voi sisältää ristiriitaisia totuuksia. Ihmisen tehtävä on harmonisoida tosilleen vastakkaisilta vaikuttavat kohdat eheäksi kokonaisuudeksi.
• Sola Fide – Yksin Uskosta. Ihminen pelastuu yksin uskosta. Se on Jumalan lahja. Samoin on katumus ja synnintunto
• Sola Gratia – Yksin Armosta. Ihminen pelastuu vain Jumalan armosta ilman ihmisen minkäänlaista osallisuutta.
• Solus Christus – Yksin Kristus. Ihminen pelastuu yksin Kristuksen sovitustyön kautta.
• Soli Deo Gloria – Yksin Jumalan Kunnia. Kaikki tapahtuu Jumalan kunniaksi Jumalan tahdosta. Kaiken on Jumala säätänyt ja päättänyt omaksi kunniakseen ennen maailman perustamista. Mikään ei jää sattuman varaan. Kaikki toteutuu niin kuin Jumala on tarkoittanut. Jumala ei anna kunniaansa muille.

Luther toteaa, että oppi pelastumisesta on ikään kuin sarana, jonka ympärillä kaikki muu kirkon opetus kiertyy. Pelastus- eli vanhurskauttamisopin ytimessä taas on kysymys siitä, onko tahtomme vapaa vai sidottu.

Kirjassaan Sidottu ratkaisuvalta Luther kirjoittaa:

“Täten minä hylkään ja pelkkänä harhana tuomitsen kaikki opit, jotka ylistävät meidän vapaata tahtoamme, sillä ne ovat täysin vastakkaisia sille opille, joka julistaa meidän pelastajamme Jeesuksen Kristuksen apua ja armoa. Kun näet Kristuksen ulkopuolella meitä hallitsevat kuolema ja synti ja jumalamme ja ruhtinaamme on Perkele, ei meillä voi olla voimaa, ei valtaa, ei viisautta eikä ymmärrystä valmistautua ja pyrkiä vanhurskauteen ja elämään. Pakosta me olemme sokaistuja ja vangittuja, synnin ja Perkeleen omia, niin että teemme ja ajattelemme sellaista, mikä meidän omistajiamme miellyttää mutta on Jumalalle vastenmielistä ja hänen käskyjensä vastaista” (käännös: Tunnustuskirjat 1990, s. 481).

Luther nousee kirjassaan Erasmuksen haastetta vastaan ja puolustaa Jumalan kunniaa ja armon suuruutta. Lutherin mielestä sellainen ajatus, jossa Jumala tekee oman osansa ja ihminen omansa, on loukkaus Jumalaa kohtaan. Se tekee ristin työn tyhjäksi ja on evankeliumin kieltämistä. Raamattu ei voi tässä asiassa olla selvempi. Pelastuminen on kokonaan Jumalan työtä Kristuksessa ja Hänen armonsa ilmausta.

Kaiken lähtökohta ja keskipiste on Raamattu – Elävä Jumalan Sana.  Reformoidulle Raamattu – uskolle ja Raamattu tulkinnalle on olennaista pitäytyminen Raamatussa niin, että koko Raamattu on samalla itse itsensä sanakirja ja selitysteos. Sanonta kuuluu: Vanhassa Testamentissa on Uusi Testamentti kätkettynä ja Uudessa Testamentissa on Vanha Testamentti ilmi tuotuna. Tämä lähestymistapa sulkee pois henkilökohtaisen, ihmislähtöisen, filosofisen tai yksittäisen kirkon ja uskontokunnan opetukseen perustuvan tulkinnan.

Tarkoitukseni on näissä viidessä alustuksessa kertoa teille siitä, miten olen ymmärtänyt reformoidun protestanttisen uskon perusasiat, jotka liittyvät ihmisen pelastumiseen.

Mitä Raamattu tarkoittaa sanalla pelastus? Sitä vastaa vieraantuntuinen teologinen termi vanhurskauttaminen. Alkukielellä kreikaksi pelastus on σωτηρία -sooteeria, josta tulee termi soteriologia eli pelastusoppi.

Fil. 1:27-28 …että te pysytte samassa hengessä ja yksimielisinä taistelette minun kanssani evankeliumin uskon puolesta, vastustajia missään kohden säikähtämättä; ja se on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki, Jumalalta.

Pelastuminen on pelastumista synnin ja Perkeleen orjuudesta ja ikuisesta kadotustuomiosta eli helvetistä. Kadotuksesta Jumala sanoo:

Matt. 7:13 Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;

Koko Raamatun ydinsanoma kannesta kanteen on Jumalan pelastussuunnitelma, siis evankeliumi, 1. Mooseksen kirjan 1. luvusta Johanneksen ilmestyksen lukuun 22.   Jeesuksen Kristuksen sovitustyö on punainen lanka, joka kulkee läpi koko Raamatun. Jeesus sanoi itsestään:

Hepr. 10:7 Silloin minä sanoin: `Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu –  tekemään sinun tahtosi, Jumala`

Ja edelleen
Joh.5:46-47 Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on   kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?”

Ihmisen turmelus

Jumalalla ei ole mitään hyvää sanottavaa luonnollisesta ihmisestä.

Room. 3:10-12 niin kuin kirjoitettu on: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.

Kaikkein ylevimmät ja inhimillisesti katsoen kunniallisimmat pyrkimykset ovat Jumalalle synnin tahraamia. Ihmisen nuhteettomuus ja hyvät teot voivat ihmisen silmissä näyttää ihailtavalta, mutta Jumala näkee pintakuoren läpi sielun syvimpiin sopukoihin. Jaloinkin ajatus, tunne tai teko on Jumalalla kelpaamaton.

Jes. 64:6 Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli.

Kyse on auttamattomasta kykenemättömyydestä täyttää Jumalan mittapuuta. Ihminen ei voi toteuttaa lain kirjainta, ei kymmentä käskyä eikä Jumalan tahtoa sellaisena kuin se Raamatussa ilmenee.

Jokainen ihminen syntyy maailmaan hengellisesti kuolleena. Ihminen on luonnostaan orjan asemassa suhteessa syntiin, sielunviholliseen, oman lihansa viettelyksiin ja tähän maailmaan.

Ef. 2:1-3 Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;

1 Joh. 2:16 Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.

Room. 6:20 Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta. (kreikan δοῦλος, duulos, sana palvelija tarkoittaa yhtä lailla orjaa)

Ihminen on hengellisessä mielessä synnin turmelema suhteessaan Jumalaan. Aatami oli koko ihmiskunnan edustaja ja sen päämies. Jokainen ihminen on syntymästään lähtien siinä syntiinlankeemuksen tilassa, jonka Aatamin lankeemus oli aikaansaanut.

Room. 5:12 Sen tähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet –

Kuolema ei tarkoita tässä vain ruumiin kuolemaa, vaan hengellistä kuolemaa. Syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen on hengellisesti kuollut ja kykenemätön tekemään mitään tämän tilan muuttamiseksi.

Raamatun opetus täydellisestä turmeluksesta merkitsee sitä, että ihminen on kykenemätön uskomaan evankeliumin sanomaa pelastuksesta. Syntinen on kuollut, sokea ja kuuro Jumalan todellisuudelle.

Jer. 13:23 Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet

Jer. 17:9 Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?

Ps. 14:1-3 Hullu sanoo sydämessänsä: ”Ei ole Jumalaa”. Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa; ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on.  Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.  Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.

Jumalalle ei vastasyntynytkään ole viaton.

Ps. 58:4 Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta.

Ps. 51:7 Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.

Jes.48:8 Et ole sinä niistä kuullut etkä tietänyt, ei ole sinun korvasi niille aikaisemmin auennut; sillä minä tiesin, että sinä olet aivan uskoton ja luopioksi kutsuttu hamasta äidin kohdusta.

Ihminen ajattelee, että koska Kristus kehottaa uskomaan, täytyy olla olemassa sisäinen kyky uskomiseen. Raamatussa Jumala jatkuvasti kehottaa ihmistä tekemään asioita, joita tämä ei pysty täyttämään, kuten esimerkiksi uskomaan, katumaan, etsimään, kolkuttamaan tai olemaan pyhät ja täydelliset.  Jumala osoittaa ihmiselle tämän kykenemättömyyden ja pienuuden oman kaikkivaltiaisuutensa rinnalla. Näin siksi, että ilman Kristusta ihminen on Jumalan edessä kykenemätön.

Joh. 15:5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.

Jumalan tuomio

Jumala on ehdottoman oikeamielinen. Ihminen on vastuullinen Jumalan edessä teoistaan. Hän ei voi jättää yhtään tahtonsa vastaista kapinointia, rikkomusta eli syntiä rankaisematta. Yksi ainoa synti on ansaitseva ikuisen kadotustuomion.

Jaak. 2:10 Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.

Syntinen ihminen ei ole armon vaan Jumalan vihan alainen. Luonnostaan hän ei voi saada osakseen Jumalan armoa eikä voi itse ansaita anteeksiantoa. Hän on vääjäämättä matkalla kadotukseen, helvettiin.

Joh. 3:36 Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”

Jumala suuressa pyhyydessään, vanhurskaudessaan ja oikeamielisyydessään vihaa sekä syntiä, että syntistä.

Joh.1:18 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,

Ef. 5:6 Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia;

2 Kor. 4:3 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,

On huomionarvoista, että Jumalan vanhurskaus ja oikeamielisyys on vielä suurempi, kuin hänen rakkautensa omaa Poikaansa kohtaan. Jeesus otti kantaakseen Jumalan vihan ja helvetin rangaistuksen syntistä kohtaan.

  Muutoksen mahdollisuus

Ihmisellä on yhtä vähän osuutta uudesti syntymään kuin fyysiseen syntymään.  Mahdotonta olisi kuolleen Lasaruksen tulla ulos haudasta ilman Jeesuksen eläväksi tekevää ihmettä.

Joh 11:43 … hän huusi suurella äänellä: ”Lasarus, tule ulos!”

Raamattu selkeästi opettaa, että on asioita, joita ihminen ei itse pysty tekemään:

1. Ei pysty näkemään – ennen kuin syntyy ylhäältä uudesti.

Joh.3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.

2. Ei pysty ymmärtämään – ennen kuin saa lahjaksi Jumalan Hengen.

1 Kor. 2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.

3.  Ei pysty tulemaan – ennen kuin Isä vetää häntä luoksensa.

Joh. 6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä;  

Luther kirjoittaa ihmisen kääntymisestä Jumalan puoleen kommentoidessaan Sakariaan kirjaa:

Sakarias 1:3   Sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: Kääntykää minun tyköni, sanoo Herra Sebaot, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot.

Luther: ”Sinun vallassasi ei ole kääntyä Jumalan puoleen. Sinä olet syntinen.  Sinä olet kuollut. Jos kuvittelet, että voit kääntyä Jumalan puoleen, olet erehtynyt koko reformaatiosta. Et ymmärrä täydellistä turmelusta. Sinun vallassasi ei ole Jumalan puoleen kääntyminen.  Jokainen vapaa valintasi on paha eikä hyvä. Kuinka voisit kääntyä hänen puoleensa, joka on valkeus, vanhurskaus, pyhä ja hyvä.”

Room. 8:6-8 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.

Room. 7:18-20 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

Ihmisen tahto ei ole vapaa. Se on synnin kahlitsema. Siksi ihminen ei halua, eikä oikeasti pysty valitsemaan hyvää pahan sijasta. Tästä seuraa, että syntisen ihmisen tuomiseen Kristuksen yhteyteen tarvitaan kuolleesta tilasta eläväksi tekeminen, joka on Jumalan Hengen tekemä ihme. Silloin ihminen saa kokonaan uuden elämän ja hänestä tulee uusi luomus.

Se on vapautumista kaikesta vankeudesta, jonka alaisuudessa luonnollinen ihminen on (synti, sielun vihollinen, liha ja maailma.)

2 Tim. 2:26 ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.

Pelastava usko ei ole peräisin ihmisestä vaan se on Jumalan lahja.

 
Luuk. 19:10 sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on”.

Kristuksen vanhurskaus

Sellainen ajatus, että Jumala rakastaa kaikkia on lähtöisin ihmisen mielestä. Raamattu opettaa, että Jumala rakastaa Poikaansa yli kaiken ja vain niitä ihmisiä, jotka ovat Hänen Pojassaan, eli niitä, joiden tilille Kristuksen vanhurskaus on luettu.

Jumalalle kelpaa vain täydellinen synnittömyys, vanhurskaus, oikeamielisyys ja rakkaus. On vain yksi, joka on elämässään täyttänyt Jumalan mittapuun. Hän on yhtä aikaa ihminen ja Jumala, Jeesus Kristus. Ainoa pelastuksen ratkaisu, joka on Jumalalle sopiva, on se, että ihmisen synti on sälytetty Jeesuksen kannettavaksi. Hän on sovittanut ihmisen ansaitseman rangaistuksen, mikä vastaa ikuisuutta helvetissä.

2 Kor.5:21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Jumalan vanhurskaus luetaan niiden tilille, jotka pelastuvat.

Room. 4:6-8 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee (λογίζομαι logízomai; kirjanpitotermi, laskea tilille) vanhurskauden ilman tekoja: ”Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!”

Ei niin, että ihminen tulisi paremmaksi, Jumalan lapsenakaan ei vapaudu siitä synnistä, jota langenneessa ruumiissa kantaa, mutta Kristuksen vaikutus voi Jumalan työn kautta kasvaa. Pyhityksen tie ei ole ihmisen kasvua, vaan Kristuksen läsnäolon vahvistumista ihmisessä.

2 Kor. 3:4-5 Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,

Joh. 6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”.

Tallainen on Jumalan armon lahja ja teko.

Ef 2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja –

Joh. 6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”.

 Room. 3:23-24 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,

Tämä lahja siirtää ihmisen Perkeleen valtakunnasta Kristuksen valon valtakuntaan ja tekee syntisestä pyhän.

1 Piet. 2:9 Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;

Edellä oleva Raamatun opetus osoittaa, että ihminen on kaikessa riippuvainen Jumalasta ja Hänen ihmeellisestä armostaan. Armon suuruutta ei voi käsittää. Jumalan suvereniteetti on kaiken kattavaa.

Tällainen Raamatun opetus ei ole tänä päivänä suosittua. Kirkkokunnat ovat kautta maailman luopumassa reformoidun Raamattu-uskon perinteestä tulkita Raamattua Raamatulla ja tarjoavat sen sijaan sellaista opetusta, jota halutaan kuulla ja joka ruokkii omanarvontuntoa ja positiivisuutta. Se on opetusta, jossa ihminen itse tekee jotain tullakseen Jumalan yhteyteen. Sitä on kutsuttu omavanhurskaudeksi. Se on ihmiskeskeistä, humanistista uskoa, jonka Jumala ei ole Raamatun Jumala. Jumala puhuu paljon tästä ajasta, sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa. Tänä aikaa ennen Kristuksen toista tulemista Raamattu luonnehtii luopumuksen ja eksytyksen ajaksi.